Hiljaisuudesta tasapainoa

Kiireisen ja vaativan arjen vastapainoksi tarvitaan voimavaroja palauttavia asioita. Päivät ovat usein niin hektistä, ettemme ehdi eri toimien lomassa juurikaan miettimään mitä minulle itselle todella kuuluu.  Arjen härdelli herätti minussa sisäisen tarpeen ottaa selvää mitä muuta elämä voisi minulle tarjota bisneksen ja perhe-elämän lisäksi. Kun toiveen heittää ilmaan, ilmestyy keinoja, niin uskon. Näin parikymmentä vuotta sitten esitteen, jossa kiharapäinen nainen nuuhkii avoimen ikkunan äärellä raitista ilmaa. Mainos kertoi rentoutusviikonlopusta. Tiesin heti, siinä se oli! Ilmoittauduin mukaan. Olin ajautunut kauaksi siitä miten olla jouten, sillä ruuhkavuodet pisti minut venymään, jaksamaan yli äyräiden, juoksemaan ja kiiruhtamaan. Aloin vähitellen harjoittelun kautta ymmärtämään kuinka pysäyttää kiireinen elämän hulabaloo.

Yksi yleisimmistä syistä sille, että rentoutuneeseen olotilaan on vaikeaa laskeutua, on ajatuksissa jylläävät tekemättömät työt, erilaiset huolet ja haasteet. Pääkoppa on niin täynnä ajatusten virtaa, että se pitää meidät kiinnittyneinä jännittyneisyyteen. Rentoutusharjoituksissa käytetään apuna mm. tietoista hengitykseen keskittymistä ja erilaisia mielikuvaharjoituksia. Niiden avulla itse vaiensin tarpeettoman hölinän sisälläni ja rauhan tunne alkoi saada enemmän sijaa. Mieheni kyllä välillä käytti tilanteita hyväkseen kivasti tunnelman vapauttamiseksi kysyen, ”haloo, onko siellä ketään kotona”. Kun alamme elää omannäköistämme elämää, meistä läikehtii ulos iloa, joka on luonnollista ja aitoa. Tämän myös ympäristö huomaa.

Astuminen syvään hiljaisuuteen on prosessi, vaiheittainen matka. Tarvitaan kärsivällisyyttä. Ajattelen niin, että jos pyrin olemaan kaikessa rehellinen ja avoin tälle mahdollisuudelle, löydän hiljaisuuden helpommin. Hengittämällä tietoisesti ikäänkuin kutsun tyhjän tilan tuohon hetkeen ja keho alkaa päästää irti jännityksistä. Sallin tuon näennäisesti tyhjältä tuntuvan tilan asettua koko olemukseeni.

Olen huomannut, että myös lapsille opetetaan joissain kouluissa pysähtymisen ja rentoutumisen taitoja esimerkiksi ennen tunnin aloittamista. Sen innoittamana kutsuin koolle nuorten aikuisten ryhmän, sillä halusin tarjota heille kokemuksen siitä, mille tuntuu pysäyttää hetkeksi elämän sirkus. Heidän kanssaan on ollut aivan ihanaa jakaa kokemuksia ja nähdä kuinka hyvää rentoutuminen tekee. Usean vuoden ajan olemme toisen ryhmäni kanssa kerran viikossa kokoontuneet meditoimaan yhdessä. Olemme ikäänkuin päässeet avaamaan itsessämme uusia ikkunoita, joista tarkastella elämää. Hiljaisuus tekee meissä ns. sisäistä työtään, jolloin uudenlainen luottamuksen  valo on mahdollista oivaltaa ja vastaanottaa.

Syvä hiljaisuus on lisännyt merkittävästi kykyä olla tässä ja nyt. Emme voi elää eilistä tai tulevaa. Kun tiedostaa sen miten ainutlaatuinen on tämä hetki, huomaa sen tarjoavan meille mahdollisuuden myös nauttia päivän jokaisesta hetkestä syvemmin. Minulle hiljaisuus on kaunis polku levollisuuteen, syvempään ymmärrykseen elämästä ja ihmisyydestä. Se on avannut ovia mahdollisuuksien maailmaan, ja tuonut niin valtavasti hyviä asioita elämääni, että olen täysin vakuuttunut siitä, että hiljaisuuden hetket ovat kuin nappaisi pillerin lääkekaapista.

Rentoutuminen ja meditaatio ovat molemmat portteja sisäänpäin kääntymiselle ja ne tekevät meistä tietoisempia. Tulemme tietoisemmiksi siitä millä tahdomme täyttää elämämme. Arvostamme elämää niin suuresti, että alamme tehdä sellaisia valintoja mitkä tukevat polkuamme. Tyyni mieli voi myös tuoda vastauksia meitä askarruttaviin kysymyksiin. Olemme paljon enemmän kuin fyysinen kehomme tai se mitä silmin voimme havaita. Olemme sieluolentoja fyysisen kehon asumuksessa. Sisäänpäin kääntyminen ei tarkoita itsekkyyden ruokkimista, vaan se avaa sydämemme myötätunnolle itseä ja toisia kohtaan. Se tekee meistä rakkaudellisemman ja tyynemmän tiellä kulkijan.

”Hiljaisuus on suurin ilmestys.” – Laotse (muinainen kiinalainen filosofi)

Anne Jukarainen
yrittäjä Osmotex Oy
rentoutus- ja hiljaisuusryhmien ohjaaja